Yksin vai yksinäinen

Tätä useinkin mietin kun paljon vietän aikaa yksin, työssä tapaan ihmisiä mutta se konteksti on erilainen kuin läheisten ja ystävien kanssa vietetty aika. Jokainen, luulisin, tarvitsee joskus omaa aikaa, sellaista aikaa johon ei ole ladattu odotuksia eikä suorittamista, sellaista jolloin voi antaa ajatuksen harhailla tai olla ajattelematta, vaikeaa se.

Hector kysyy laulussaan että kuinka siis voit edes väittää sä että yksinäinen oot, jos halki kaupunkimme kuljet ilman että että silmät suljet, huomaat että melkein onnellinen oot.

Surullista on silloin kun ei ole ketään jolle laittaa mitä kuuluu viestiä, perustarpeena meillä on yhteenkuuluvuuden tunne, perhe, kaverit, työ. Pitääpä muistaa nämä.

Yksin vai yksinäinen? Joskus molempia.